Vapaapäätteen luokitus

Vapaapään kehruu jaetaan vapaan pään muodostusmenetelmän mukaan seuraavasti: ① Puhdas mekaaninen menetelmä, kuten telapuristin kehruu; ② Ilmavirran siirto ja mekaaninen kondensaatiomenetelmä, kuten roottorin pyöritys, pölyhäkin pyöriminen ja nipistyskaran pyöritys; ③ Ilmavirran siirto ja pyörrevirtakondensaatiomenetelmä, kuten pyörrevirtapyöritys (pyörrevirtakiertyminen); ④ Nestevirtauksen kuljetus ja mekaaninen kondensaatiomenetelmä, kuten nestevirtauksen kehruu; ⑤ Ilmavirta tai sähköstaattinen kuljetus ja sähköstaattinen kondensaatiomenetelmä, kuten sähköstaattinen kehruu. Seuraavassa taulukossa on lueteltu joitain suhteellisen kypsiä vapaan pään kehräysmenetelmiä: Vapaapään kehräyksen periaate ja prosessi eroavat rengaskehräyksen periaatteesta ja prosessista, joten myös langan rakenne sekä fysikaaliset ja mekaaniset ominaisuudet ovat erilaisia. Vapaapään kehruun lankarakenteen ominaisuudet ovat: ① Rakenne on suhteellisen löysä, langan kuitujen suoruus ja siirtoaste sisä- ja ulkokerroksen välillä on huono; ② Lankaosan sisä- ja ulkokerroksen kierre on erilainen. Fysikaaliset ominaisuudet ilmenevät heikosta langan lujuudesta, suuresta kierteestä, suuresta venymisestä, tasaisesta langan kuivuudesta, kulutuskestävyydestä, hyvästä värjäytymisestä ja liimauksesta.
Avokehru soveltuu pääasiassa karkeiden ja keskikokoisten (keskikokoisten ja pienilukuisten) lankojen kehruuun, ja jotkut menetelmät ovat myös rajoitettuja kehrukseen soveltuvien raaka-aineiden osalta. Raaka-ainevalikoiman laajentaminen ja sopiva kehruu sekä teknisten ja taloudellisten vaikutusten parantaminen ovat tärkeitä aiheita avokehräyksen kehittämisessä.